Vihdoinkin alkoi kauan kaivattu kesäloma ilman aikatauluja. Viimeiset viikot ovat olleet kovin kiireisiä ihan mukavalla tavalla. Viime viikko oli kuitenkin myös luopumisen aikaa ja se kyllä verotti niin henkisesti kuin fyysisestikin ja kesäloman alkaminen on siis enemmän kuin paikallaan ainakin minulle.
Pieniä ja vähän suurempia muutoksia sisältyi siis viime viikkoon. Pikkuisin täytti kolme vuotta ja sitä toki juhlittiin ilosissa merkeissä kahteen kertaan. Samalla loppui kuitenkin hoitovapaani ja työni perhepäivähoitajana täällä kotona. Kotiäitinä saan olla vielä kesän ajan, syksyllä on sitten paluu työelämään ja meidän perheen ruuhkavuodet taitavat sen myötä alkaa.
Haikein hetki oli kuitenkin esikoisen kevätjuhla, koska nyt tuttu luokka ja opettaja jää taakse ja edessä on siirtyminen yläasteelle. Kuudesluokkalaiset eivät kyllä haikeilta vaikuttaneet ollenkaan, mutta opettajalle ja äideille se oli kova paikka. Itse en tunnu käsittävän ollenkaan, että vanhin on jo noin iso ja syksyllä hänelläkin tulossa isoja muutoksia. No lapset kyllä pärjää, minulle tämäkin juttu on tällä hetkellä liian suuri käsiteltäväksi.
Ihanien ilmojen vuoksi ollaan oltu kaiket päivät ulkona. Viime viikolla saatiin ihastella omenapuun kukintaa. Nyt se on jo ohi ja maa valkoisenaan omenankukkia. Muutamia uusia kukkia olen hankkinut ruukkuihin, istuttanut kasvimaalle salaattia, rucolaa ja sileälehtistä persiljaa. Mies jatkoi terassin laajennusta kesäkeittiön kohdalla ja sai purettua vanhasta katon ja kulmakehikot pois ja on nyt nikkaroinut uudet tilalle. Saapa nähdä miltä lopputulos näyttää, se on täysin hänen projektinsa, johon en ole millään tavalla puuttunut. Omin päin oli kyllä taas valkannut värin ja sehän oli yllätys yllätys valkoinen :). Toivottavasti jo ensi viikonloppuna se valmistuisi ja saisi sitten sateellakin siellä istuskella ja grillailla jos siltä tuntuu.
Ristipistojakin olen tietty tehnyt. Vähän liikaakin yläselän mielestä ja loman kunniaksi asetin itseni pistelykieltoon, kunnes pahin kipu selästä lakkaa. Toivottavasti pian, sillä kesällä on monta kivaa vaihtoa vielä tekemättä ja niitä tekisi mieli jo aloitella. Tänään lähtee kolme vaihtoa matkaan, jotain ruskeaa, jotain sinistä ja herkku - aiheinen kirjekuori. Hienoja postipäiviä siis luvassa tälle viikolle myös tännepäin :)
7 kommenttia:
Onnittelut synttäreiden johdosta! Ymmärrän haikeutesi. Minäkin odotan jo kauhulla ensi vuotta, kun poika lähtee sitten eskariin. On se jo iso, kohta viisi vuotias!
Hyvää lomaa! Ihana synttärikakun puhalluskuva
Iloista ja mukavaa kesälomaa koko perheellenne! Nauti nyt olostasi kaikin voimin ja kerää voimia talvikautta ajatellen. Niin ne nämä meidän muksut kasvaa halusimmepa sitä tai emme. Meillä vanhin likka lähtee kutoselle, keskimmäinen vitoselle (vuotta ennen läksi aikanaan opintielle) ja nuorin lähtee jo eskariin. Hirvittää hiukan tuleva syksy, mutta lapset ovat mielettömän sopeutuvaisia ja oppivaisia, että he kyllä pärjäävät. Me äidit taidetaan enemmän jännittää, murehtia... Mutta se on sitä äidin huolta lapsistaan. Onnea synttärisankarille ja laittelehan kuvia valmiista isännän projektista. Odotan mielenkiinnolla valmista! Meillä ei muuten vielä edes ole nuppuja omppupuissa...
Kauniita puutarhakuvia! Kivaa lomaa sinulle. :) Minulla alkaa vasta heinäkuun puolessa välissä, joten vielä pitää muutama viikko töissä jaksaa.
Ihanaa lomaa koko perheelle, toivotaan että saadaan nauttia auringonpaisteisista kesäpäivistä. Kauniita kukkia olet istutellut ja kivan näköinen ruokailupaikka teillä. Mukava jäädä odottamaan myös tulevia vaihtotöiden kuvia. Toivottavasti selkäsi paranee pian.
Meilläkin keskimmäinen menee yläaseteelle. Onneksi on esikoisen kanssa jo harjoiteltu, hän menee syksyllä jo ysille. Muistan kyllä tunteen... onneksi päivärytmiin pian tottuukin. Kuvasi ovat taas niin ihania, varsinkin se omenankukkakuva, aah! Ja päivänsankari on niin söpö. Ja ne mansikat siinä Mariskoolikuvassa. Voi että ne on ihania!
Blogissani on muuten suosikkiblogi-tunnustus Casa di Perlalle.
Kiitos kaikille :). Kyllä se haikeus on jo vähän helpottanut,syksyllä sitten taas voi murehtia niitä muutoksia.
Selkä oikkuilee edelleen, pistellä en uskalla tänäänkään, eikä koneella olokaan kai helpota asiaa...
Lähetä kommentti