Eteinen

Kerrankin tuli otettua valokuvia remontin ollessa vaiheessa ja oikein kiva kun on nyt muistona kuvaa eteisestä ennen ja myös siitä miltä se näyttää tällä hetkellä.

Mehän olllaan asuttu tässä talossa jo kolmetoista vuotta ja ennenkin ollaan remonttia eteisessä tehty. Tämä nykyinen tapetti on jo kolmas minkä tähän laitoimme,maalattiin katto samalla ja yläkertaan menevät portaatkin. Katto paneloitiin noi kahdeksan vuotta sitten ja silloin se maalattiin kuultovalkoiseksi. Nyt koko alakerran katot on maalattu valkoisiksi ja se on tehnyt alakerrasta paljon valoisamman ja tilavamman oloisen. Portaat oli monta vuotta siniset ja tykkäsin niistä tosi paljon, boordikin eteisessä oli valittu portaiden värin mukaan. Nyt portaat ovat muuttuneet valkoisiksi ja tykkään niistäkin tosi paljon, nyt eteinen on niin valoisa että oikein häikäisee.

Vanhat tapettikerrokset otettiin tällä kertaa kaikki pois. Niitä löytyi varmaan kahdeksan kerrosta. Portaiden alapuolinen seinä on kaareva, siihen jätettiin alkuperäinen pinkopahvi ja myös pystykaiteet ovat alkuperäiset, maalattu ja sahattu vain lyhyemmiksi. Alunperin ne osuivat maahan asti ja se vei kovasti tilaa, koska meillä pitää olla paljon säilytystilaa eteisessä.

Tästä ovesta mennään kellarikerrokseen, sitä vastapäätä on WC ja niiden välissä on oviaukko keittiöön.

Portaikossa oleva kaide maalataan myös valkoiseksi. Uusi tapetti on varmaan aika pitkälti sen tyylinen kuin tähän taloon on rakennusvaiheessa -40 -luvun lopussa laitettu. Olen tyytyväinen valintaamme, tapettikauppaan mennessä meillä ei ollut mitään visiota siitä millaisen siihen haluamme. Eteinen on nyt ihan erityylinen kuin ennen.

Eteisen pintaremontti on nyt suurinpiirtein valmis. Kalustamisen kanssa menee vielä hetki, mies rakentaa vaatekaapin, mihin tulee liukuvat peiliovet ja minä koitan metsästää jostain vanhaa lipastoa vaatekaappia vastapäätä olevalle seinälle. Uudet lipastot ovat kaikki olleet liian syviä tuohon tilaan, tila on pieni ja uusi lipasto saisi mielellään olla mahdollisimman kapea joka suuntaan. Mitenköhän kauan menee ennen kuin löydän sopivan ?

Viikonloppu on taas mennyt ihan liian nopsaan, mukavaa ja leppoisaa on kuitenkin ollut. Mies on ahertanut kauan keskeneräisenä olleen puku/pyykkihuoneen kimpussa, lapset puuhanneet kuka mitäkin ja minä olen pistellyt joulukoristeita SAL- juttuna Ellin kanssa, parantanut maailmaa naapurin kanssa ja vielä iltapäivällä kokoontuu ristipistoporukkamme. Mikäs sen mukavampaa.


Lokoisaa sunnuntaipäivää!